Elämää

Yksi päivä jäljellä, sitten olen rouva.

Aika hurjaa.

Totuttelemista.

”En koskana mene naimsiin! Se on hullujen puuhaa. Mielenvikaisten!”

Niinpä niin…. and here i am!

Pahin pelko on se että jos toinen muuttuu. Olen pelännyt sitä jo ennenkuin edes mietin naimisiinmenoa tosissani.

Tokihan avioero on helppo ottaa (eikä kannata niitä muksuja ihan ekana vuonna vääntää, kaikki on helpompaa jos on vain kaksi aikuista), nimi vain paperiin and thats it. Henkisellä tasolla se onkin eri asia. Ei ihan thats it. Ellei toinen osapuoli väsytä toista sen verran että olo on helpottunut eron jälkeen. Tätäkin on tapahtunut itselleni. Tosin en naimisissa asti ole ollut, kihlat ovat olleet suurin askel tähän saakka.

Kauhea kun mietein tälläisiä häiden aattopäivänä(kin), mutta luulen että on parempi miettiä (ja on sitä aivotooimintaa), kuin että vain on eikä mitään liiku missään. Mutta liikakin on liikaa….

No pistän osan jännityksen piikkiin.

Luulen että varsinkin tulevista morsiamista monella on miljoona ajatusta päässään, mutta ei se tarkoita sitä että häät perutaan tai otetaan ero seuraavana päivänä. Vai…?